Svea Perintä Oy

Etelä-Suomen aluehallintovirasto määrää Svea Perintä Oy:n maksettavaksi viiden tuhannen viiden sadan (5 500) euron suuruisen rikemaksun. Rikemaksu määrätään maksettavaksi valtiolle ja sen täytäntöönpanosta Etelä-Suomen aluehallintovirasto varasi 4.3.2025 päivätyllä kuulemiskirjeellä Svea Perintä Oy:lle (jäljempänä ilmoitusvelvollinen, yritys) tilaisuuden ennen asian ratkaisemista lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka Ilmoitusvelvollisen antama kirjallinen selvitys kirjattiin saapuneeksi Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettua lakia (444/2017, jäljempänä rahanpesulaki, ResL) sovelletaan lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaan perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetussa laissa (411/2018) tarkoitettuihin perintätoiminnan harjoittajiin. Rahanpesulain 7 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan aluehallintovirasto valvoo lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 13–14, 16–18 ja 20–26 kohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia. Etelä-Suomen aluehallintovirasto suoritti Svea Perintä Oy:öön rahanpesulain noudattamista koskevan tarkastuksen 3.9.2024. Tarkastus toteutettiin selvityspyynnöin sekä videoneuvotteluna tapahtuneena tarkastuksena. Tarkastuskertomus ESAVI/13894/2024 valmistui 17.12.2024, jota ennen yritykselle annettiin mahdollisuus kommentoida tarkastuskertomusluonnosta. Tarkastushavainnot ilmenevät tarkemmin Suorittamassaan tarkastuksessa aluehallintovirasto havaitsi rahanpesulain noudattamisessa useita puutteita. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan ilmoitusvelvollinen on laiminlyönyt tai rikkonut: 1. ResL:n 2 luvun 3 §:ää siltä osin, kun ilmoitusvelvollisen riskiarviossa ei ole tunnistettu ja arvioitu kahden ulkomaalaisen agentin kautta tuleviin toimeksiantoihin liittyviä riskejä; 2. ResL:n 3 luvun 2 §:ää siltä osin, kun ilmoitusvelvollinen ei ollut todentanut asiakkaan tai tämän edustajan henkilöllisyyttä; 3. ResL:n 3 luvun 6 §:ää, kun ilmoitusvelvollinen ei ollut tunnistanut ja pitänyt yllä riittäviä tietoja asiakkaan tosiasiallisista edunsaajista; 4. ResL:n 3 luvun 13 §:ää, kun ilmoitusvelvollisella ei ollut asianmukaisia riskiperusteiseen arviointiin pohjautuvia menettelyjä asiakkaan tai tämän tosiasiallisten edunsaajien poliittisen 5. ResL:n 3 luvun 3 §:ää siltä osin, kun ilmoitusvelvollinen ei ollut säilyttänyt kaikkia lainkohdan edellyttämiä asiakkaan 6.