TeliaSonera Finland Oyj

TeliaSonera Finland Oyj (Sonera) markkinoi asiakkailleen tekstiviestitse tiedonsiirtokapasiteetiltaan rajoitettuihin puhelinliittymiin datasiirron lisäpakettia. Sonera ei ilmoittanut markkinoinnissaan lisäpaketin kokoa. Epäselvyyttä oli myös siitä, oliko lisäpaketin koko rajoitettu vai oikeuttiko se rajoittamattomaan tiedonsiirtoon. Kuluttaja-asiamies vaati, että Sonera muuttaa markkinointiaan siten, että tekstiviestistä selkeästi ilmenee datasiirron lisäpaketin koko. Lisäksi kuluttaja-asiamies vaati, että lisäpakettien hinta- ja kokotiedot käyvät selkeästi ilmi Soneran verkkosivuilta. Sonera markkinoi tekstiviestitse datasiirron lisäpakettia asiakkaille, joiden liittymän tiedonsiirtokapasiteetti oli rajoitettu. Soneran asiakkaan käytettyä tiedonsiirtokapasiteetiltaan rajoitetun liittymän tiedonsiirtomäärän loppuun, liittymän nopeutta rajoitettiin merkittävästi. Nopeus palautui entiselle tasolleen asiakkaan laskutuskauden vaihtuessa. Soneran lähettämistä markkinointiviesteistä ei ilmennyt, minkä kokoinen datasiirron lisäpaketti oli. Viesteissä viitattiin paketin kokoon muun muassa toteamuksilla, ”rajattu määrä” ja ”paketilla surffaat lisäpaketin verran.” Asiakasta sitova tilaussopimus kuitenkin syntyi jo silloin, kun asiakas lähetti Soneralle hyväksyvän vastauksen tämän tarjoukseen eli vastaustekstiviestin jatkotilauksesta. Kuluttaja-asiamies katsoi että Soneran menettelyn seurauksena kuluttajalle jätettiin kuluttajansuojalain 6 luvun 13 §:n vastaisesti etämyynnissä antamatta tieto kulutushyödykkeen pääominaisuuksista, jollainen paketin kokoa koskeva tieto on. Tiedon antamatta jättäminen oli myös kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä määritellyn olennaisen tiedon antamatta jättämistä. Vaikka tekstiviestiin viestimenä liittyykin tiettyjä viestin pituutta koskevia rajoituksia, on yrityksen vastuulla huolehtia, että laissa edellytetyt tiedot annetaan asianmukaisesti. Toisaalta kuluttaja-asiamies katsoi, että lisäpaketin koko on tieto, joka on helppo ilmoittaa tekstiviestissä yksiselitteisesti. Kuluttaja-asiamies huomautti, että edellä mainitun tekstiviestimarkkinoinnin ohella kulutushyödykettä koskevat olennaiset tiedot oli annettava kaikissa muissakin markkinointikanavissa, joiden kautta kuluttajalle annettiin tietoa lisäpaketin hankintamahdollisuudesta. Datasiirron lisäpaketin kokoa ja hintaa tuli sekä etämyynnissä että myymälämyynnissä olla selvästi, ymmärrettävästi ja riittävän yksiselitteisesti kuluttajan saatavissa.

Kuluttaja-asiamies kielsi TeliaSonera Finland Oyj:tä tarjoamasta kuluttajille yksilöityä viestintäpalvelua, maksullisten televisiopalveluiden vastaanottamista, maksullisten televisiopalveluiden sisältöä tai näiden yhdistelmästä koottua palvelua koskevaa määräaikaistilausta ilmoittamatta samalla selkeästi sopimuskauden kokonaishintaa. Kieltoa on noudatettava sadan tuhannen (100 000) euron sakon uhalla. Yritys markkinoi verkkosivuillaan erilaisia viestintä- ja sisältöpalveluja ja näiden yhdistelmiä, kuten Sonera Laajakaistaa, kanavapaketteja ja niiden katseluun vaadittavaa Sonera Viihdepakettia. Omien verkkosivujensa lisäksi TeliaSonera markkinoi viestintäpalvelujaan myös muissa tavanomaisissa medioissa, kuten sanomalehdessä, toisten yritysten verkkosivuilla sekä bussipysäkkien ulkomainoksissa. Useita TeliaSoneran markkinoimia viestintä- ja sisältöpalveluja yhdisti se, että ne edellyttivät määräaikaisen sopimuksen solmimista. Yhteistä useimpien määräaikaista tilausta edellyttävien palvelujen hinnan ilmoittamiselle oli, että TeliaSonera ilmoitti markkinoinnissaan sopimuksen keston sekä yksittäisen kuukausierän suuruuden. Sen sijaan määräaikaisen tilausjakson kokonaishintaa ei ilmoitettu. Kuluttaja-asiamies vei DNA:n markkinaoikeuteen pikkuprintistä – Elisalle, Santanderille ja Delta Motorille markkinointikiellot

Korkein oikeus myönsi molemmille osapuolille valitusluvan. Korkeimman oikeuden päätös Korkein oikeus poisti markkinaoikeuden päätöksen MAO:186/10 siinä määrätyn kiellon osalta. Siltä osin, kuin markkinaoikeus oli hylännyt kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen, korkein oikeus ei muuttanut markkinaoikeuden päätöstä. TeliaSonera Finland Oyj oli tarjonnut Etu-ohjelmaan kuuluville matkapuhelinliittymäasiakkailleen Sonera Kestoetu -sopimusta vuodesta 2005 alkaen. Sopimussuhde jatkui automaattisesti uutena yhden vuoden kautena samanlaisine voimassaoloehtoineen, ellei kuluttaja irtisanonut sitä viimeistään kahta viikkoa ennen sopimuskauden päättymistä. Kuluttaja-asiamies oli vaatinut, että markkinaoikeus kieltää TeliaSonera Finland Oyj:tä käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävissä matkapuhelinliittymiä koskevissa sopimuksissaan sopimusehtoa, jonka mukaan sopimus jatkuu automaattisesti määräajan kuluttua umpeen uuden määräaikaisen sopimuskauden ilman kuluttajan omaa nimenomaista tahdonilmaisua, ellei kuluttaja irtisano sitä ennen kuluvan sopimuskauden päättymistä. Kun korkeimman oikeuden mukaan kokonaisarviossa otetaan huomioon sopimusjärjestelystä seuranneet taloudelliset edut ja velvoitteet, se katsoi, ettei kysymyksessä ollutta sopimusehtoa toisiaan seuraavista määräaikaisista sopimuskausista ollut sellaisenaan pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

Korkein oikeus myönsi molemmille osapuolille valitusluvan. Korkeimman oikeuden antama päätös . Korkein oikeus kielsi markkinaoikeuden määräämän kiellon MAO:461/09 lisäksi TeliaSonera Finland Oyj:tä kunkin kiellon osalta sakon uhalla vastaisessa kuluttajiin kohdistuvassa matkapuhelinliittymien televisiomarkkinoinnissa: tarjoamasta yksilöityä matkapuhelinliittymää ilmoittamatta samalla liittymän keskeisiä käyttökustannuksia selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla; käyttämästä maksutonta puheaikaa ja tekstiviestejä koskevaa tarjousta siten, että kuluttajan huomio saattaa kiinnittyä vain hintaetuun liittymän tavanomaisen käytön ja tällaista käyttöä koskevien hintatietojen asemasta. Kieltojen tehosteeksi asetettiin 100.000 euron uhkasakko. Korkein oikeus ei muuttanut markkinaoikeuden päätöstä MAO:461/09 siltä osin kuin markkinaoikeus oli kieltänyt TeliaSonera Finland Oyj:tä 100.000 euron sakon käyttämästä maksutonta puheaikaa ja tekstiviestejä koskevaa tarjousta kertomatta samalla selkeästi ja helposti havaittavalla tavalla maksutonta puheaikaa ja tekstiviestien lähettämistä koskevia ehtoja ja rajoituksia. TeliaSonera Finland Oyj oli markkinoinut yksilöityä matkapuhelinliittymää televisiossa käyttämällä mainoksissa maksutonta puheaikaa ja tekstiviestejä koskevaa tarjousta. Yhtiö oli markkinoinut matkapuhelinliittymää kaksiosaisella televisiomainoksella, jonka 20 sekunnin pituisessa jälkimmäisessä osassa liittymän hankkijalle oli tarjottu näkyvästi kaikki perheen sisäiset puhelut ja tekstiviestit vuodeksi veloituksetta. Myös liittymän kuukausihinta 1,99 euroa oli ilmoitettu näkyvästi. Muut liittymän käyttökustannukset sekä perheen sisäiseen viestintään liittyvän hintaedun rajoitukset ja ehdot oli esitetty pienellä tekstillä ruudun alalaidassa noin kolmen sekunnin välein vaihtuvissa jaksoissa.

Kilpailuvirasto esitti 23.10.2007 markkinaoikeudelle, että se määräisi seuraamusmaksuna TeliaSonera Finland Oyj:lle 40 000 euroa määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Markkinaoikeus määräsi päätöksessään 6.7.2010 TeliaSonera Finland Oyj:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 30 000 euroa