WestStar Oy

Etelä-Suomen aluehallintovirasto määrää WestStar Oy:n maksettavaksi viiden tuhannen (5 000) euron suuruisen rikemaksun. Rikemaksu määrätään maksettavaksi valtiolle ja sen täytäntöönpanosta Etelä-Suomen aluehallintovirasto varasi 27.11.2024 päivätyllä kuulemiskirjeellä WestStar Oy:lle (jäljempänä ilmoitusvelvollinen, yritys) tilaisuuden ennen asian ratkaisemista lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat Ilmoitusvelvollisen antama kirjallinen selvitys kirjattiin saapuneeksi aluehallintovirastoon 19.1.2025. Lisäksi ilmoitusvelvollinen täydensi selvitystään 21.1.2025 saapuneella kolmella liitteellä. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettua lakia (444/2017, jäljempänä rahanpesulaki, ResL) sovelletaan lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaan perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetussa laissa (411/2018) tarkoitettuihin perintätoiminnan harjoittajiin. Rahanpesulain 7 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan aluehallintovirasto valvoo lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 13–14, 16–18 ja 20–26 kohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia. Toimivaltaisena valvontaviranomaisena Etelä-Suomen aluehallintovirasto suoritti WestStar Oy:öön rahanpesulain noudattamista koskevan tarkastuksen 1.10.2024. Tarkastus toteutettiin selvityspyynnöin sekä videoneuvotteluna tapahtuneena tarkastuksena. Tarkastuskertomus ESAVI/30909/2024 valmistui 8.11.2024, jota ennen yritykselle annettiin mahdollisuus kommentoida tarkastuskertomusluonnosta. Tarkastushavainnot ilmenevät tarkemmin Suorittamassaan tarkastuksessa aluehallintovirasto havaitsi rahanpesulain noudattamisessa useita puutteita. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan ilmoitusvelvollinen on laiminlyönyt tai rikkonut: 1. ResL:n 2 luvun 3 §:ää siltä osin, kun ilmoitusvelvollisen riskiarviossaan esittämät toimintaperiaatteet ja menettelytavat olivat puutteellisia perintäasiakkaiden tuntemiskäytäntöjen osalta; 2. ResL:n 3 luvun 2 §:ää siltä osin, kun ilmoitusvelvollinen ei ollut todentanut asiakkaan tai tämän edustajan henkilöllisyyttä; 3. ResL:n 3 luvun 6 §:ää, kun ilmoitusvelvollinen ei ollut tunnistanut ja pitänyt yllä riittäviä tietoja asiakkaan tosiasiallisista edunsaajista; 4. ResL:n 3 luvun 13 §:ää, kun ilmoitusvelvollisella ei ollut olemassa asianmukaisia riskiperusteiseen arviointiin pohjautuvia menettelyjä asiakkaan tai tämän tosiasiallisten edunsaajien poliittisen 5.

Markkinaoikeus hylkäsi kuluttaja-asiamiehen hakemuksen. Kumpikaan osapuolista ei hakenut valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Ratkaisu on lainvoimainen. Kuluttaja-asiamies oli vaatinut, että WestStar Oy:tä kielletään käyttämästä ammattimaista perintätoimintaa harjoittaessaan menettelyä, jossa kuluttajasaatavaa perittäessä velalliselle aiheutetaan tarpeettomia kuluja lähettämällä ilman erityistä aihetta samasta saatavasta velalliselle useampaa kuin kahta maksullista kirjallista maksuvaatimusta. Markkinaoikeuden mukaan olennaista asian ratkaisemisen kannalta oli kuitenkin havaita, ottaen huomioon kuluttaja-asiamiehen vaatimus ja sen perusteet sekä asiaan sovellettava laki, että WestStar Oy:n perintäkulujen määrään puheena olevissa tapauksissa ei vaikuttanut yksin maksuvaatimusten lukumäärä, joka on ollut jopa kuusi, vaan myös niistä peritty yksikköhinta. Mikäli todettu yksikköhinta olisi ollut riittävän alhainen, oli mahdollista, että perintäkulujen yhteismäärä ei mainituissa esimerkkitapauksissa olisi kohonnut lähellekään perintäkulujen yhteismäärän enimmäismäärää. Maksuvaatimusten lukumäärä ei siten ollut yksin ratkaiseva sen kannalta, aiheutettiinko velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja.