NDN-Yhtiö Oy

Helsingin hovioikeuden ratkaisu 11.2.2020, päätös nro 113. Kuluttaja-asiamies teki päätöksen avustaa kuluttajaa valitettaessa Espoon käräjäoikeuden 7.11.2018 antamasta ratkaisusta 18/20473 hovioikeuteen, jotta käräjäoikeuden virheelliseen lain tulkintaan perustuva päätös ei tulisi lainvoimaiseksi. Kuluttaja oli solminut NDN-Yhtiö Oy:n kanssa vuoden 2013 joulukuussa 2000 €:n jatkuvan limiittiluottosopimuksen, jonka luottokorko oli 106,8 %, jonka lisäksi jokaisesta kuluttajan nostosta oli veloitettu 15 % noston määrästä. Kuluttaja oli ennen käräjäoikeudessa nostettua velkomuskannetta tehnyt limiitin puitteissa nostoja yhteensä 4550 € ja maksanut niiden johdosta suorituksina yhteensä 7650 €. NDN-Yhtiö oli siirtänyt saatavan perintäyhtiö Gothia Oy:lle. Gothia Oy oli käräjäoikeudelle tekemässään kanteessaan vaatinut kuluttajaa maksamaan perintä- ja oikeudenkäyntikulujen lisäksi vielä pääomaa 1165 €. Kuluttaja vastusti velkomushaastetta kohtuuttomien ja epäselvien lainaehtojen perusteella. Käräjäoikeus ratkaisi asian kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin (93/113/ETY, sopimusehtodirektiivi) perusteella katsoen sopimusehdot riittävän selkeiksi ja olettaen että kuluttaja oli saanut ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät tiedot luottosopimuksen ehtojen arvioimiseksi. Näillä oletuksilla kohtuullistamiselle ei ollut käräjäoikeuden mielestä edellytyksiä arvioitaessa sopimuksen pääkohdetta (hintaa) ”viran puolesta” sopimusehtodirektiivin perusteella. Kuluttaja oli kuitenkin esittänyt käräjäoikeudelle yksiselitteisen määrällisen kohtuullistamisvaatimuksen, jolloin asia olisi tullut ratkaista kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n ja korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:60 oikeusohjeiden perusteella. Käräjäoikeudelta oli jäänyt huomioimatta se, että mikäli kuluttaja esittää kohtuullistamisvaatimuksen, tämän vaatimuksen käsittely kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n nojalla ei edellytä sopimusehtojen epäselvyyttä, vaan käräjäoikeuden olisi tullut käsitellä asia puhtaasti luottokustannusten määrällisen kohtuuttomuuden perusteella ja todeta 2000 €:n suuruisen luoton 106,80 % luottokorko ja 15 %:n suuruinen nostopalkkio kohtuuttomiksi luottoehdoiksi ja käräjäoikeuden olisi tullut määrätä, miltä osin luottosopimuksen kustannukset ovat kohtuuttomia. Asiassa oli myös perusteita, joiden nojalla luottokustannukset olisi voitu katsoa kokonaan mitättömiksi. 1.