Finnair Oyj

Markkinaoikeus jätti osin tutkimatta ja muilta osin hylkäsi kuluttaja-asiamiehen vaatimukset. Ratkaisu ei ole lainvoimainen. Kuluttaja-asiamies on hakenut valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Kuluttaja-asiamies vaati hakemuksessaan keväällä 2025, että markkinaoikeus 1. ensisijaisesti kieltää Finnair Oyj:tä 300.000 euron sakon uhalla käyttämästä kuluttajasopimuksissa sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan Finnairilla on oikeus hylätä kuluttajan tekemä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 artiklaan 7 perustuva korvausvaatimus sen vuoksi, että korvausvaatimusta ei ole esitetty kahden kuukauden kuluessa korvausvaatimuksen esittämiseen oikeuttavasta tapahtumasta toissijaisesti kieltää Finnair Oyj:tä 300.000 euron sakon uhalla menettelemästä asiakassuhteessa siten, että Finnairilla on oikeus hylätä kuluttajan tekemä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 artiklaan 7 perustuva korvausvaatimus sen vuoksi, että korvausvaatimusta ei ole esitetty kahden kuukauden kuluessa korvausvaatimuksen esittämiseen oikeuttavasta tapahtumasta ja 2. velvoittaa Finnair Oyj:tä 100.000 euron sakon uhalla antamaan tiedon kieltotoimenpidettä koskevasta ratkaisusta 30 päivän kuluessa sen lainvoimaiseksi tulemisesta henkilökohtaisesti niille kuluttajille, joiden tekemä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 artiklaan 7 perustuva korvausvaatimus on hylätty sillä perusteella, että korvausvaatimusta ei ole esitetty kahden kuukauden kuluessa korvausvaatimuksen esittämiseen oikeuttavasta 25.6.2023 jälkeen syntyneestä tapahtumasta. Markkinaoikeus katsoi, että kuluttaja-asiamiehen ensisijaisen kieltovaatimuksen perusteena oleva Finnair Oyj:n kuluttajien vakiokorvausvaatimuksien käsittelyssä soveltama määräaikakäytäntö ei ollut sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan kuuluva sopimusehto. Vaatimus jätettiin tutkimatta. Markkinaoikeus katsoi, että kuluttaja-asiamiehen toissijaisen vaatimuksen osalta, ettei Finnairin menettely rikkonut kuluttajansuojalakia. Markkinaoikeuden mukaan kuluttajan vakiokorvausvaatimuksen hylkääminen sen vuoksi, ettei sitä ole esitetty kahden kuukauden kuluessa, ei ole elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän tavan tai huolellisen ammatinharjoittamisen vastaista. Asiassa ei ollut perustetta määrätä tiedottamisvelvoitetta Finnair Oyj:lle ja vaatimus 2 hylättiin. 19.3.

Hakemus on toimitettu markkinaoikeuteen 9.4.2026. Asian käsittely on kesken. Kuluttaja-asiamies vaatii, että markkinaoikeus kieltää Finnair Oyj:tä 300 000 euron sakon uhalla menettelemästä asiakassuhteessa siten, että yhtiö peruuttaessaan lennon jättää palauttamatta kuluttajalle lipusta maksetun hinnan kokonaisuudessaan seitsemän päivän kuluessa kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä, sekä jo tehdyiltä osilta matkaa, jos lennosta ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyötyä, kun kuluttaja on vaatinut lipun hinnan palauttamista uudelleenreitityksen sijasta, ja kun kuluttajalla ei ole oikeutta saada lennon hintaa palautetuksi sellaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla matkapakettidirektiivi on saatettu voimaan. Toissijaisesti kuluttaja-asiamies vaatii, että markkinaoikeus kieltää Finnair Oyj:tä 300 000 euron sakon uhalla käyttämästä kuluttajasopimussuhteissaan sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan yhtiö peruuttaessaan lennon jättää palauttamatta kuluttajalle lipusta maksetun hinnan kokonaisuudessaan seitsemän päivän kuluessa kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä, sekä jo tehdyiltä osilta matkaa, jos lennosta ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyötyä, kun kuluttaja on vaatinut lipun hinnan palauttamista uudelleenreitityksen sijasta, ja kun kuluttajalla ei ole oikeutta saada lennon hintaa palautetuksi sellaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla matkapakettidirektiivi on saatettu voimaan. Asetuksen (EY) N:o 261/2004 mukaan matkustajan valitessa lipun hinnan palauttamisen uudelleenreitityksen sijasta, hänellä on oikeus saada rahansa takaisin seitsemässä päivässä. Kyse on ehdottomasta takarajasta, sillä asetus ei sisällä poikkeamisen mahdollisuutta tästä määräajasta missään tilanteissa. Kuluttaja-asiamiehen mukaan Finnair on menetellyt kuluttajasuhteissaan pidemmän ajan erilaisista syistä toistuvasti siten, ettei se ole lennon peruutustilanteissa palauttanut lipun hintaa kokonaisuudessaan asetuksen mukaisessa seitsemän päivän määräajassa. Näin ollen kuluttaja-asiamies katsoo, että Finnair on menetellyt asetuksen vastaisesti, ja että Finnairin menettelyä on pidettävä sellaisena, että kiellon määrääminen on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittää, että markkinaoikeus määrää Finnair Oyj:lle kilpailulain (948/2011) 37 a §:n mukaisesti 7.622.000 euron seuraamusmaksun virheellisten, puutteellisten ja harhaanjohtavien tietojen antamisesta kilpailulain 33 §:n 1 momentin nojalla tehtyihin pyyntöihin. Tiedote 17.11.2025: KKV esittää Finnairille 7,6 miljoonan euron seuraamusmaksua virheellisten, puutteellisten ja harhaanjohtavien tietojen antamisesta

Korkein oikeus hylkäsi 20.2.2025 kuluttajan kanteen Finnair Oyj:tä vastaan. Korkeimman oikeuden tuomio Kuluttaja-asiamies avusti kuluttajaa asiassa, jossa oli kyse Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 261/2004 mukaisesta lennon myöhästymisestä maksettavasta vakiokorvauksesta. Kuluttajalla oli ollut varaus Finnair Oyj:n lennolle Helsingistä Bangkokiin. Lento peruutettiin lentokoneen teknisen vian vuoksi. Lento toteutettiin Finnairin varakoneella alkuperäistä lentoa seuraavana päivänä. Lennon peruuntumisesta ja uudelleenreitityksestä johtuen kuluttaja saapui Bangkokiin n. 20 tuntia myöhässä. Alkuperäisen lennon peruutuksen aiheutti lentokoneen piilevä suunnitteluvirhe. Finnair vetosi poikkeuksellisiin olosuhteisiin. Kuluttajariitalautakunta suositti, että Finnair maksaisi kuluttajalle asetuksen mukaisen 600 euron vakiokorvauksen, mutta Finnair ei noudattanut kuluttajariitalautakunnan ratkaisusuositusta. Helsingin käräjäoikeus hyväksyi kuluttajan korvausvaatimuksen. Käräjäoikeus katsoi, että tässä tapauksessa ei ollut kyse asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa mainituista poikkeuksellisista olosuhteista. Finnair valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kuluttajan kanteen. Hovioikeus katsoi, että kyseessä Helsingin hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kuluttajan kanteen. Hovioikeus katsoi, että kyseessä ollut piilevä suunnitteluvirhe oli asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukainen poikkeuksellinen olosuhde, joka vapauttaa lentoyhtiön korvausvastuusta, ja velvoitti kuluttajan maksamaan Finnairin oikeudenkäyntikulut. Kuluttaja sai korkeimmalta oikeudelta valitusluvan. Korkein oikeus pyysi Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteestä. Tuomiossaan 13.6.2024 Euroopan unionin tuomioistuin katsoi, että äskettäin käyttöön otettuun uuteen lentokonetyyppiin kohdistuva odottamaton ja ennestään tuntematon tekninen vika, jonka vuoksi lentoliikenteen harjoittaja peruuttaa lennon, kuuluu kyseisessä säännöksessä tarkoitetun poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteen alaan, kun kyseisen lentokoneen valmistaja myöntää lennon peruuttamisen jälkeen, että vika johtui kaikkia samantyyppisiä lentokoneita koskevasta lentoturvallisuuteen vaikuttavasta piilevästä suunnitteluvirheestä. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta Finnairin korvausvastuun osalta. Korkeimman oikeuden tuomion perustelut olivat Euroopan unionin tuomioistuimen linjausten mukaiset.

Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Finnair Oyj:n (jäljempänä Finnair) lentolipun hinnan palautusten viivästyksiin lennon peruutustilanteissa. Finnairin verkkosivujen mukaan matkustajien takaisinmaksuhakemusten käsittelyajat olivat keskimäärin 2–4 viikkoa ja joidenkin hakemusten osalta käsittelyajat olivat voineet olla vielä tätäkin pidempiä. Kuluttaja-asiamies katsoi Finnairin rikkoneen toiminnallaan EU:n lentomatkustajien oikeuksia koskevassa asetuksessa säädettyä ehdotonta 7 päivän määräaikaa takaisinmaksun tekemiselle kuluttajan valittua lipun hinnan palautuksen peruutetusta lennosta ja menetelleen siten myös kuluttajansuojalain vastaisesti. Finnair ei antanut kuluttaja-asiamiehen pyytämää sitoumusta asiassa. Tästä huolimatta kuluttaja-asiamies päätti asian käsittelyn, koska takaisinmaksuhakemusten käsittelyn ruuhkat oli saatu purettua, eikä ollut enää viitteitä takaisinmaksujen viivästyksistä. Lentomatkustajien oikeuksia koskevan asetuksen (EY) N:o 261/2004 Kuluttaja-asiamies sekä kuluttajaneuvonta olivat vastaanottaneet useita kuluttajayhteydenottoja, jotka koskivat Finnairin takaisinmaksujen pitkiä viivästyksiä lennon peruutustilanteessa. Myös Finnairin omilla verkkosivuilla kerrottiin takaisinmaksujen käsittelyaikojen olevan keskimäärin 2–4 viikkoa, ja joissakin tapauksissa jopa pidempiä. Finnairin takaisinmaksujen käsittelyajat olivat olleet kuluttajailmoitusten mukaan useita viikkoja lentomatkustajien oikeuksia koskevassa asetuksessa asetettua 7 päivän palautusaikaa pidempiä. Asetuksen 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan peruutuksen tilanteessa lentoliikenteen harjoittajan on tarjottava matkustajalle apua 8 artiklan mukaisesti. Asetuksen 8 artiklan mukaan matkustajalle on annettava mahdollisuus valita lipusta maksetun hinnan palauttamisen ja matkan uudelleenreitityksen välillä. Matkustajan valitessa lipun hinnan palauttamisen hänellä on lakisääteinen oikeus saada rahansa takaisin 7 päivän kuluessa peruutustilanteesta. Asetus ei anna lipun hinnan palautuksen osalta mahdollisuutta poiketa 7 päivän määräajasta poikkeuksellisissakaan olosuhteissa, eikä takaisinmaksun viivästymisen syyllä siten ole vaikutusta 7 päivän määräaikaan. Kuluttaja-asiamies katsoi Finnairin menetelleen asetuksen vastaisesti suorittaessaan palautuksia useita viikkoja myöhässä. Asetus 261/2004 on Suomessa sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä. Asetuksen vastainen menettely on myös kuluttajansuojalain vastaista, sillä kuluttajansuojalaissa kielletään sopimattoman menettelyn käyttö asiakassuhteessa (KSL 2 luvun 1 §).

Kuluttaja-asiamies puuttui Finnair Oyj:n (jäljempänä Finnair) ympäristömarkkinointiin. Yritys esitti markkinoinnissaan ympäristöväittämän: ”hankimme uusiutuvaa lentopolttoainetta, joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 80 %–tavoitteenamme on olla täysin hiilineutraali vuonna 2045”. Mainoksen viestiä esitettiin laajalti eri markkinointikanavissa, muun muassa Twitterissä, Facebookissa, Helsingin Sanomissa sekä Finnairin Instagram-tilillä. Markkinoinnista muodostuva kokonaisvaikutelma ei saa olla harhaanjohtavaa eikä markkinoinnissa saa jättää antamatta olennaisia tietoja. Erityisesti ympäristömarkkinointia on arvioitava sen mukaan, millä tavoin kuluttajien voidaan olettaa ymmärtävän ilmaisujen sisällön. Kuluttaja-asiamies katsoi, että Finnairin markkinointi loi kuluttajalle kokonaisvaiku Kuluttajilla ei yleensä ole täsmällistä tietoa siitä, miten eri hyödykkeiden valmistus ja kulutus vaikuttavat ympäristöön. Kuluttajan kannalta onkin tärkeää saada markkinoinnista totuudenmukaista tietoa, joka ei johda kuluttajaa harhaan tai ole muulla tavalla sopimatonta. Ympäristömarkkinoinnissa on kyse kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksistä, jotka koskevat markkinointia. Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n mukaan menettelyä pidetään sopimattomana, jos se on elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastainen ja omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt. Sopimattomina pidetään erityisesti menettelyjä, jotka ovat kuluttajansuojalain 2 luvun 4–14 §:n vastaisia. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssa kielletään harhaanjohtavien tietojen antaminen markkinoinnissa, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat tiedot voivat koskea esimerkiksi kulutushyödykkeen käytön vaikutuksia.

Markkinaoikeus hylkäsi kuluttaja-asiamiehen vaatimukset. Korkein oikeus ei myöntänyt kuluttaja-asiamiehelle valituslupaa. Finnair Oyj ei hakenut valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Ratkaisu on lainvoimainen. Kuluttaja-asiamies vei Finnair Oyj:n syksyllä 2017 markkinaoikeuteen lentomatkustajan oikeuksien rikkomisesta. Asiassa on kyse EU-asetuksen mukaisten lentojen viivästysten ja peruutusten vakiokorvausten maksamiseen liittyvistä menettelyistä asiakassuhteessa ja sopimusehtokäytännöistä, joilla Finnair kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan estää kuluttajia pääsemästä lakisääteisiin oikeuksiinsa. Markkinaoikeuden 4.1.2019 antaman ratkaisun mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ei ilmene oikeusohjetta, jonka mukaan asetuksen tarkoittama poikkeuksellinen olosuhde olisi teknisten vikojen osalta mahdollista osoittaa etukäteen vain jollain ennalta määrätyllä tavalla. Harhaanjohtavuutta koskevan vaatimuksen osalta markkinaoikeus totesi, että kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksessa ei oltu yksilöity asiaa riittävän tarkasti. Ei riittänyt, että nämä seikat oli tuotu esiin hakemuksen kirjallisissa perusteluissa ja suullisesti asian istunnossa. Kuluttaja-asiamiehen markkinaoikeushakemuksen ydin oli se, että Finnair on kieltäytynyt vakiokorvauksen maksamisesta sellaisin perustein, jotka eivät EU-asetuksen tai oikeuskäytännön mukaan kelpaa kieltäytymisen perusteiksi. Kuluttajalle on tarjottu taloudellista etuutta yhtiön omana tarjouksena, esimerkiksi lahjakorttina, vaikka kuluttajalla olisi ollut oikeus asetuksen mukaiseen täysimääräiseen vakiokorvaukseen. Kuluttajalle on annettu harhaanjohtavaa tietoa siitä, millä perusteilla Finnair voi kieltäytyä vakiokorvauksen maksamisesta. Kuluttaja-asiamiehen markkinaoikeushakemus perustui 13 tapaukseen ja 11 eri Finnairin lentoon syyskuusta 2015 tammikuuhun 2017. Tapaukset olivat satunnaisotos kuluttaja-asiamiehen ja kuluttajaneuvonnan yhteiseen tietokantaan tulleista sadoista ilmoituksista, ja ne kuvaavat Finnairin menettelyjä asiakassuhteessa lennon viivästystä ja peruutusta koskevissa tilanteissa. KKV:n tiedote 4.1.2019: Kuluttaja-asiamies valittaa markkinaoikeuden Finnair-päätöksestä KKV:n tiedote 27.9.2017 Kuluttaja-asiamies vie Finnairin markkinaoikeuteen lentomatkustajien oikeuksien rikkomisesta KKV:n tiedote 17.9.2015: Muista oikeutesi lentojen, junien ja bussien peruutustilanteissa

Kuluttaja-asiamies avustaa kuluttajaa tuomioistuimessa asiassa, jossa on kyse Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 261/2004 mukaisen vakiokorvauksen maksamisesta lennon myöhästymisen johdosta. Kuluttajalla oli ollut varaus Finnair Oyj:n lennolle Helsingistä Bangkokiin. Lento oli peruutettu lentokoneen teknisen vian vuoksi. Peruutuksesta johtuen lento oli reititetty uudelleen. Kuluttaja saapui Bangkokiin 50 tuntia myöhässä verrattuna alun perin varatun lennon aikataulun mukaiseen saapumisaikaan. Lennon peruuntumisen syynä oli lentokoneen suunnitteluvika. Kuluttajariitalautakunta suositti, että Finnair maksaisi kuluttajalle 600 euron vakiokorvauksen. Finnair ei noudattanut kuluttajariitalautakunnan päätöstä. Helsingin käräjäoikeus hyväksyi kuluttaja kanteen ja velvoitti Finnairin maksamaan asetuksen mukaisen 600 euron vakiokorvauksen kuluttajalle. Finnair valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kuluttajan kanteen. Hovioikeus katsoi, että kyse oli viasta, johon Finnair ei ole voinut varautua. Hovioikeus katsoi, että lennon viivästyminen oli johtunut asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesta poikkeuksellisesta olosuhteesta, joka vapauttaa lentoyhtiön korvausvastuusta. Kyseessä oli äänestysratkaisu. Yksi hovioikeudenneuvos oli eri mieltä ja katsoi, ettei Finnair ollut kyennyt osoittamaan, että lennon viivästyminen olisi johtunut asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista. Kuluttaja on hakenut asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus on tehnyt päätöksen lepäämään jättämisestä, kunnes toinen vastaava korkeimmassa oikeudessa oleva tapaus on ratkaisu. (ks. Diaarinumero KKV/842/14.08.01.08/2018)