Bondora AS

Kuluttaja-asiamies tarkasteli Bondora AS, Suomen sivuliikkeen (jäljempänä Bondora) toimenpiteitä kuluttajaluottojen hintasääntelyä koskevan korkeimman oikeuden ratkaisun noudattamiseksi erityisesti kuluttajien hyvitysten laajuuden osalta tilanteissa, joissa luottonsa kokonaan suorittaneilla, hyvitystä vaativilla kuluttajilla on ollut voimassa useampi luottosopimus B Secure-, B Secure+- tai B On Track -palvelun kanssa. Kuluttaja-asiamies katsoi, että koska kuluttajat ovat voineet tehdä muutoksia kaikkiin luottosopimuksiin ja voineet saada kaikkia luottosopimuksiaan koskevia viestejä palvelujen avulla, kuluttaja on oikeutettu täysimääräiseen hyvitykseen jokaisesta luotosta, joka hänellä on ollut samanaikaisesti voimassa korkeimman oikeuden ratkaisussa käsiteltyjen lisäpalveluiden kanssa. Bondora sitoutui muuttamaan menettelyään. Bondora sitoutui korjaamaan myös harhaanjohtavan hinnanilmoittamistapansa sekä lopettamaan kuluttajien sitomisen lisäpalvelusopimuksiin ilman heidän hyväksyntäänsä. Kuluttaja-asiamies selvitti Bondoran toimenpiteitä korkeimman oikeuden ratkaisun KKO:2024:59 ja erityisesti kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentissa tarkoitetun seuraamuksen noudattamiseksi. Korkein oikeus oli ratkaisussaan katsonut, että Bondoran tarjoamien B On Track-, B Secure- ja B Secure+ -palvelujen maksuissa kyse oli luottokustannuksista. Korkein oikeus katsoi, että Bondora rikkoi edellä mainittujen maksujen seurauksena kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2-3 momentissa säädettyä muita luottokustannuksia koskevaa hintasääntelyä. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin mukaan, jos luotonantaja rikkoo pykälässä säädettyä, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia lainkaan. Ratkaisun seurauksena Bondoran on tullut sakon uhalla lopettaa kaikkien luottokustannusten periminen sellaisissa asiakassuhteissaan, joissa kuluttajaluottoja koskevaa hintasääntelyä on B Secure-, B Secure+- tai B On Track-palveluiden johdosta rikottu.

Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Bondora AS, Suomen sivuliikkeen (jäljempänä Bondora) menettelyyn luottojen markkinoinnissa. Kuluttaja-asiamies piti yrityksen markkinointia kuluttajansuojalain hyvää luotonantotapaa koskevien säännösten vastaisena muun muassa siltä osin kuin markkinoinnissa vähäteltiin luotonannon vakavuutta tai merkitystä tai korostettiin luoton hakemisen tai saamisen nopeutta. Kuluttaja-asiamies edellytti yritykseltä muutoksia lainvastaisiin menettelyihin. Bondora sitoutui menettelemään kaikilta osin kuluttaja-asiamiehen edellyttämällä tavalla. Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Bondoran markkinointiin sen verkkosivustolla www.bondora.fi, sosiaalisessa mediassa, Googlen hakukoneessa ja mainospalveluissa sekä televisiossa. Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä säädetään hyvästä luotonantotavasta. Sääntelyn tavoitteena on ehkäistä epäasianmukaista menettelyä luotonannossa, korostaa luotonantajan velvollisuutta toimia luotonannossa avoimesti ja rehellisesti sekä ottaa myös kuluttajan etu ja taloudellinen turvallisuus riittävässä määrin huomioon (HE 24/2010 vp, s. 33). Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti. Velvollisuus ulottuu luottosuhteen kaikkiin vaiheisiin, mukaan lukien markkinointiin (HE 24/2010 vp, s. 33). Luottojen markkinointi luoton hakemisen tai saamisen nopeudella Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 2 momentin 1 kohdan h alakohdan mukaan hyvä luotonantotapa edellyttää, että luotonantaja ei luottoa markkinoidessaan menettele muulla kuin a-g alakohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että markkinointi on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista tai käyttämistä huolellisesti. Kyseisen alakohdan tarkoituksena on kattaa ne hyvän luotonantotavan vastaiset menettelyt, joissa markkinointi on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista tai käyttämistä huolellisesti, mutta joita ei ole erikseen mainittu a-g alakohdassa. Esitöiden mukaan kohdan perusteella kiellettynä voidaan pitää esimerkiksi markkinointia, jossa korostuu luoton hakemisen tai saamisen nopeus. On tärkeää, että lainanhakija kykenee harkitsemaan lainan ottamista rauhassa ilman asiatonta painostusta tai houkuttelua. (HE 218/2022 vp, s.

Korkein oikeus ei myöntänyt Bondora AS, Suomen sivuliikkeelle valituslupaa. Kuluttaja-asiamies ei hakenut valituslupaa. Ratkaisu on lainvoimainen. ratkaisun kuluttaja-asiamiehen ja Bondora AS, Suomen sivuliikkeen välisessä kuluttajaluottojen hintasääntelyä koskevassa asiassa. Markkinaoikeus kielsi Bondoraa 100.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajille tarjotaan kuluttajaluottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa sovitaan sellaisesta luoton koroksi nimetystä luottokustannuksesta, joka lasketaan muusta summasta kuin kuluttajalla jäljellä olevasta lainapääoman määrästä, tai kuluttajilta peritään sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, jonka määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luoton koron enimmäismäärän. Markkinaoikeus katsoi tammikuussa 2025 antamassaan ratkaisussa, että Bondora on rikkonut markkinaoikeuden aiemmin määräämää kieltoa ja määräsi kiellon tehosteeksi asetetun 100 000 euron sakon maksuun. Markkinaoikeus totesi riidattomaksi, että Bondora on jatkanut markkinaoikeuden kieltopäätöksen jälkeen koron veloittamista luoton jäljellä olevasta pääomasta sellaisilta kuluttajilta, joiden luottosuhteessa Bondora on perinyt korkoa lainvastaisesti eikä se ole ottanut huomioon enimmäiskorkosääntelyn ylittäviä kuluttajan maksamia korkoja, kun se on perinyt luottosopimuksissa korkoa tekemänsä koron laskentatapamuutoksen jälkeen. Markkinaoikeuden mukaan luotonantaja ei voi perittävän koron tai maksamatta olevan pääoman määrää määrittäessään olla ottamatta huomioon aiemmin liikaa perittyjä korkoja siten, että kuluttajan koko luottosuhteen ajalta maksamat korot ylittäisivät kuluttajansuojalaissa säädetyn enimmäismäärän. Markkinaoikeus katsoi, että Bondora ei ole varmistanut sitä, että kuluttaja maksaisi luotosta enintään kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaisen enimmäiskoron markkinaoikeuden kieltopäätöksen mukaisesti. Markkinaoikeuden mukaan menettely on aiheuttanut sen, että Bondoran kuluttajilta luotosta perimä korko on tosiasiallisesti ylittänyt luoton koron enimmäismäärän. Markkinaoikeus määräsi 100 000 euron uhkasakon maksettavasti ja korotti kiellon tehosteeksi asetetun uhkasakon 400 000 euroon.

Korkein oikeus myönsi kuluttaja-asiamiehelle asiassa valitusluvan. Korkeimman oikeuden päätös . Korkein oikeus kumosi markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin markkinaoikeus oli hylännyt kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen ja määräsi yhtiölle kiellon. Bondora AS, Suomen sivuliike on toimittanut korkeimmalle oikeudelle sen ratkaisuun kohdistuvan ylimääräisen muutoksenhakemuksen. Asian käsittely on kesken. Markkinaoikeus kielsi Bondora AS, Suomen sivuliikettä 100.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajille tarjotaan kuluttajaluottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa sovitaan sellaisesta luoton koroksi nimetystä luottokustannuksesta, joka lasketaan muusta summasta kuin kuluttajalla jäljellä olevasta lainapääoman määrästä, tai kuluttajilta peritään sellaista luoton koroksi nimettyä luottokustannusta, jonka määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luoton koron enimmäismäärän. Marraskuuhun 2021 saakka Bondora oli sopinut luoton koroksi nimeämästään kustannuksesta niin, että kulua oli peritty koko luottosuhteen ajan alkuperäiselle luoton määrälle eikä jäljellä olevalle pääomalle. Markkinaoikeus katsoi, että Bondoran menettely tarkoitti sitä, että kuluttajan nostamalle luotolle perittävän luoton koron määrä on ylittänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaisen luoton koron enimmäismäärän. Korkein oikeus kielsi Bondora AS, Suomen sivuliikettä 150 000 euron sakon uhalla tarjotessaan kuluttajille kuluttajaluottoja jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajien kanssa sovittavien tai kuluttajalta perittävien muiden luottokustannusten kuin luoton koron määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n (596/2019) 2 ja 3 momentissa tarkoitetun muiden luottokustannusten enimmäismäärän, johon luetaan myös luotonantajan tiedossa olevat kustannukset palveluista, joihin sisältyy kuluttajalle mahdollisuus tehdä muutoksia maksuaikatauluun, suorittaa ennenaikainen takaisinmaksu, saada ensisijaista asiakaspalvelua ja saada luoton hallinnointia koskevia viestejä.