Varusteleka Oy

Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Varusteleka Oy:n markkinointiin, jossa viitattiin kansanmurhaan humoristisella tavalla. Vaikka yritys toi neuvotteluissa esiin, että se on huumorin keinoin halunnut osoittaa, ettei kyseisissä sotatapahtumissa tai niihin osallistuneissa henkilöissä ole mitään ihailtavaa, huumorin tehokeinojen käyttö on kuitenkin kohdistettava tavalla, joka erityisesti huomioi myös sotatoimien uhrien ihmisarvon. Varusteleka Oy sitoutui huolehtimaan, että sen markkinoinnissa käytetyt huumorin tehokeinot, kuten satiiri, sarkasmi ja ironia, eivät vähättele väkivaltaisten tapahtumien vakavuutta, uhrien kokemuksia tai uhrien ihmisarvoa. Hyvän tavan vastainen markkinointi on kielletty. Kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:ä koskevan hallituksen esityksen 32/2008 vp mukaan markkinointia arvioidaan ” ottaen huomioon kunkin yksittäistapauksen kaikki olosuhteet, mukaan lukien käytetty viestin ja markkinoinnin toteuttamistapa. Kysymys on siis yksittäistapauksessa suoritettavasta kokonaisarvioinnista. Se, että yksittäinen kuluttaja tai kuluttajaryhmä kokee markkinoinnin loukkaavaksi, ei sinänsä merkitse hyvän tavan vastaisuutta. Markkinointi on lainvastaista vain, jos se on yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen vastaista. Toisin sanoen arviointi on objektiivista Hallituksen esityksen mukaan lainkohdan tarkoittamalla tavalla ” ihmisarvoa loukkaavaa on esimerkiksi väkivaltaisten kuvausten käyttäminen markkinoinnissa, ellei siihen ole markkinoitavaan hyödykkeeseen liittyvää luonnollista perustetta markkinoinnissa voidaan esittää toisen terveyttä tai omaisuutta taikka ympäristöä vaarantavia käyttäytymismalleja ainoastaan, jos esittämisellä on markkinoitavaan hyödykkeeseen liittyvä asiallinen peruste Varusteleka Oy:n tuotekuvauksissa viitattiin kansanmurhaan huumoria hyödyntäen. Asian käsittelyssä etenkin esimerkkinä toiminut baretti sinänsä oli Serbian armeijan ylijäämätavaraa, ja kyseistä barettia oli käytetty myös Jugoslavian hajoamissodissa. Kuluttaja-asiamies totesi, että tuotteeseen liittyvien tosiasioiden kertominen ei itsessään ole hyvän tavan vastaista.