Suomen Terveystalo Oy

Kuluttaja-asiamies puuttui Suomen Terveystalo Oy:n (jälj. Terveystalo) kuluttajansuojalain vastaiseen hinnan ilmoittamiseen hammaslääkäripalveluiden verkkoajanvarauksessa. Kuluttaja-asiamies havaitsi, että Terveystalon ajanvarauksessa ilmoitetuissa hintatiedoissa ei huomioitu erikoishammaslääkärien aikoja sekä esimerkiksi viikonloppuja ja pyhäpäiviä koskevia hinnankorotuksia, vaan korkeampi hinta oli jätetty kuluttajien päässälaskun varaan. Terveystalon ajanvarauksessa ei myöskään kerrottu riittävän selkeästi hammaslääkäripäivystysaikojen hinnan määräytymisen perusteista. Kuluttaja-asiamies havaitsi myös, että ajanvarauksessa ei ilmoitettu hintatietoja kuluttajille riittävän selkeästi ja helposti havaittavalla tavalla, koska tietoa joutui etsimään sivun alareunasta. Kuluttaja-asiamies kiinnitti Terveystalon huomiota lisäksi siihen, että palvelun lopullinen hinta ei saa tulla kuluttajille yllätyksenä kassalla, koska hinnasta ei ole sovittu asianmukaisesti vastaanottokäynnillä. Kuluttaja-asiamies edellytti Terveystaloa tekemään parannuksia ajanvaraukseensa. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti muun muassa kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita. Hinnan pilkkominen on kuluttajan kannalta harhaanjohtavaa, koska kuluttajalle syntyy hinnan pilkkomisen nojalla virheellinen käsitys palvelun hinnan edullisuudesta. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun hinnan osatekijöistä sinänsä kerrotaan kuluttajalle, mutta lopullinen kokonaishinta jätetään esittämättä. Vaikka eri hintatekijöiden yhteenlasku edellyttäisi kuluttajalta vain yksinkertaista laskutoimitusta, menettelyn harhaanjohtavuus ei poistu, sillä hinnasta syntyvä vaikutelma ei pidä paikkaansa. Pahimmillaan hinnan pilkkominen voi johtaa siihen, että kuluttaja luulee joutuvansa maksamaan vain sen hinnan osan, josta on kerrottu varausprosessissa näkyvimmin. Kuluttaja-asiamies totesi, että ajankohtaan perustuvat korotukset ovat hinnan osatekijöitä, jotka kuluttajan on maksettava saadakseen valitsemansa palvelun.

Suomen Terveystalo Oy:n verkkoajanvarauksessa ei kerrottu varattavan palvelun hintaa tai hinnan määräytymisen perusteita kuluttajansuojalain edellyttämällä tavalla. Verkkoajanvarauksessa ei myöskään kerrottu, mitä palvelun hintaan ei sisältynyt, vaikka kuluttaja saattaisi olettaa toisin (esimerkiksi lääkärinlausunnoista veloittaminen vastaanottokäynnistä erillisenä palveluna). Hintoihin ei myöskään ollut sisällytetty esimerkiksi palvelumaksua sellaisissakaan tilanteissa, joissa kuluttaja ei voinut välttyä sen maksamiselta. Päätöksentekoon vaikuttavien tietojen antamisajankohta verkkosivuilla Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Pykälässä mainittu ”muu kulutushyödykkeeseen liittyvä päätös” on laaja käsite. Säännöksellä on implementoitu harhaanjohtavia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY 7 artiklan 1–3 kohdat. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaan kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt. ”Kaupallisen ratkaisun” on määritelty direktiivin 2 artiklan k alakohdassa tarkoittavan ratkaisua, jonka kuluttaja tekee siitä, aikooko hän ostaa sekä miten ja millä ehdoilla hän ostaa, maksaa kokonaisuudessaan tai osittain, pitää tuotteen tai luopua siitä tai käyttää sopimuksesta johtuvaa tuotteeseen kohdistuvaa oikeutta, tai siitä, päättääkö kuluttaja toimia tai pidättyä toimimasta. Euroopan Unionin tuomioistuin on ottanut käsitteeseen ja sen laajuuteen kantaa mm. ratkaisussaan C‑281/12, jossa on todettu seuraavasti: ”Direktiivin 2005/29 2 artiklan k alakohdan sanamuodostakin ilmenee, että ”kaupallisen ratkaisun” käsite määritellään laajasti.