Ropo Suomi Oy

Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Ropo Suomi Oy:n (jälj. Ropo) menettelyyn tämän periessä kuluttajasaatavia. Ropo oli lähettänyt velallisille perintäkirjeitä, jotka oli otsikoitu velkasaldon muutosilmoituksiksi. Kuluttaja-asiamies totesi, että kirjallista maksukehotusta tulee lähtökohtaisesti pitää perintälain tarkoittamana maksumuistutuksena tai maksukehotuksena, ja noudattaa mainittuja kehotuksia koskevia säännöksiä huolimatta siitä, miten kirje on otsikoitu. Kuluttaja-asiamiehen mukaan Ropon velkasaldon muutosilmoitus oli epäselvä, sillä siitä ei ilmennyt lähetyksen syy tai mitä velalliselta odotettiin. Ropo päätyi lopettamaan velkasaldon muutosilmoituksen käyttämisen. Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999, perintälaki) 4 §, 5 §:n 1 momentti, 5 a §, 10 §, 10 a §, 10 b §:n 1 ja 2 momentit, 10 c § Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota kuluttajien esiin nostamiin epäkohtiin Ropon toiminnassa koskien erityisesti velkasaldon muutosilmoitukseksi otsikoitua maksukehotusta. Kuluttajailmoitusten mukaan Ropo lähetti velkasaldon muutosilmoituksen, kun velallinen maksoi velkojaan vähemmäksi ja velkasaldo muuttui. Ropon antaman selvityksen mukaan Ropo käytti velkasaldon muutosilmoitusta tietyissä, tarkoin rajatuissa tilanteissa, joissa se katsottiin perinnässä tarkoituksenmukaiseksi. Ropon selvityksen mukaan velkasaldon muutosilmoitusta käytettiin tietyissä tilanteissa, kun velallinen maksoi osan avointa saatavaa. Velkasaldon muutosilmoituksen arviointi suhteessa maksuvaatimukseen ja maksumuistutukseen Perintälaissa tarkoitettu maksumuistutus on yleensä velkojan toimittama huomautuslasku tai muu ilmoitus siitä, että erääntynyt lasku tai muu saatava on yhä maksamatta. Maksumuistutuksen voi velkojan puolesta tehdä myös toimeksisaaja. (HE 21/2004 vp, s. 8). Maksuvaatimuksella tarkoitetaan perintälaissa lain 5 §:n sisältövaatimukset täyttävää maksukehotusta, jonka perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava antaa tai lähettää velalliselle periessään kuluttajasaatavaa toisen lukuun tai sille yksinomaan perintätarkoituksessa siirrettyä kuluttajasaatavaa. (HE 57/2012 vp, s.

Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Ropo Suomi Oy:n (jälj. Ropo) menettelyyn tämän periessä kuluttajasaatavia. Ropon perintäkirjeiden väliin ei jäänyt vähintään 14 päivää, vaan Ropo teki maksullisia perintätoimia 14. päivänä edellisestä maksullisesta perintätoimesta. Kuluttaja-asiamies katsoi, että perintälain vähimmäisaikarajoja on tulkittava niin, että perintätoimien väliin jää aina vähintään 14 päivää. Perintäkirjettä ei saa lähettää velalliselle 14. päivänä edellisen perintäkirjeen lähettämisestä tai 14. päivänä erääntymisestä tai eräpäivästä. Lisäksi kuluttaja-asiamies katsoi, että Ropo ei varannut kuluttajalle riittävää aikaa maksaa, tehdä selvityksiä ja esittää huomautuksia. Kuluttaja-asiamies katsoi, että velkojan tai toimeksisaajan tulisi varata velalliselle perintäkirjeissään vähintään kymmenen päivän maksu- ja huomautusaika, joka lasketaan siitä, kun velallinen käytetyn toimitustavan ehtojen mukaan viimeistään vastaanottaa kirjeen. Ropo sitoutui muuttamaan menettelyään kuluttaja-asiamiehen edellyttämällä tavalla. Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota kuluttajien esiin nostamiin epäkohtiin Ropon toiminnassa koskien erityisesti perintäkirjeiden lähettämistä ja kuluttajalle jäävää maksuaikaa. Ropon lähettämien perintäkirjeiden väliin ei jäänyt 14 päivää. Lisäksi kuluttaja-asiamies katsoi, että Ropon perintäkirjeissä kuluttajille varattu aika maksaa, tehdä selvityksiä ja esittää huomautuksia oli liian lyhyt. Perintätoimenpiteet perintälaissa säädetyissä vähimmäisaikarajoissa Maksumuistutuksesta ja maksuvaatimuksesta aiheutuneiden perintäkulujen periminen velalliselta edellyttää, että perintälain mukaisia perintätoimien vähimmäisaikarajoja on noudatettu. Perintälain 5 §:ssä säädetään siitä, milloin ensimmäisen maksuvaatimuksen saa aikaisintaan lähettää velalliselle. Maksuvaatimusta ei saa antaa tai lähettää ennen kuin velallista on saatavan erääntymisen jälkeen muistutettu saatavasta ja maksumuistutuksen esittämisestä tai lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää. Perintälain 10 b §:ssä säädetään 10 a §:ssä tarkoitettuihin perintätoimiin liittyvistä vähimmäisaikarajoista.