Oomi Oy

Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Oomi Oy:n (jälj. Oomi) määräaikaisiin sähkönmyyntisopimuksiin tarjoaman Vaihtoturva-lisäpalvelun sopimusehtoihin. Vaihtoturvassa kuluttaja maksaa sähköstään lisähintaa, jotta hänellä olisi mahdollisuus vaihtaa määräaikainen sähkönmyyntisopimuksensa toiseen Oomin tarjoamaan määräaikaiseen sähkösopimukseen sähkön hinnan laskiessa. Kuluttaja-asiamies piti Oomin Vaihtoturva-lisäpalvelun sopimusehtoja kuluttajansuojalain vastaisesti kohtuuttomina. Lisäpalvelun sopimukseen liittyvät sopijapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät olleet kuluttajan kannalta tasapainossa, koska sopimus asetti kuluttajalle automaattisen ja ehdottoman maksuvelvollisuuden, vaikka siinä ei vastavuoroisesti määritelty mitään mekanismia sille, milloin Oomille aktivoituu konkreettinen velvoite kuluttajan sopimukseen nähden halvemman määräaikaisen sopimuksen tarjoamiseen. Vaihtoturvan sopimusehdot sisälsivät myös useita muita sellaisia tekijöitä, joiden yhteisvaikutuksesta kuluttaja-asiamies katsoi sopimuksen suosivan elinkeinonharjoittajaa kuluttajan kannalta kohtuuttomalla tavalla. Oomi Oy sitoutui asiassa kuluttaja-asiamiehen esittämiin toimenpiteisiin. Halvemman määräaikaisen sopimuksen tarjoamiseen liittyvän elinkeinonharjoittajan velvoitteen aktivoituminen Vaihtoturva-lisäpalvelussa Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tulkintaan vaikuttavat myös kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY (ns. sopimusehtodirektiivi) säännökset. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Kuluttaja-asiamies katsoi, että Vaihtoturva -lisäpalvelun sopimusehdot eivät olleet direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla selkeät ja ymmärrettävät, mikä mahdollisti myös direktiivin perusteella tapahtuvan sopimusehtojen arvioinnin. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:ään perustuva kohtuuttomuusarvio on kokonaisharkintaa.