Mehiläinen Oy

Kuluttaja-asiamies puuttui Mehiläinen Oy:n (jälj. Mehiläinen) kuluttajansuojalain vastaiseen hinnan ilmoittamiseen hammaslääkäripalveluiden verkkoajanvarauksessa. Kuluttaja-asiamies havaitsi, että Mehiläisen ajanvarauksessa ilmoitetuissa hintatiedoissa ei huomioitu esimerkiksi viikonloppuja ja pyhäpäiviä koskevia hinnankorotuksia, vaan korkeampi hinta oli jätetty kuluttajien päässälaskun varaan. Mehiläisen ajanvarauksessa käytettiin myös osana hinnan määräytymisen perusteita kohtuuttoman laveita hintahaarukoita. Kuluttaja-asiamies kiinnitti Mehiläisen huomiota lisäksi siihen, että palvelun lopullinen hinta ei saa tulla kuluttajille yllätyksenä kassalla. Kuluttaja-asiamies edellytti Mehiläistä tekemään parannuksia ajanvaraukseensa. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti muun muassa kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita. Hinnan pilkkominen on kuluttajan kannalta harhaanjohtavaa, koska kuluttajalle syntyy hinnan pilkkomisen nojalla virheellinen käsitys palvelun hinnan edullisuudesta. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun hinnan osatekijöistä sinänsä kerrotaan kuluttajalle, mutta lopullinen kokonaishinta jätetään esittämättä. Vaikka eri hintatekijöiden yhteenlasku edellyttäisi kuluttajalta vain yksinkertaista laskutoimitusta, menettelyn harhaanjohtavuus ei poistu, sillä hinnasta syntyvä vaikutelma ei pidä paikkaansa. Pahimmillaan hinnan pilkkominen voi johtaa siihen, että kuluttaja luulee joutuvansa maksamaan vain sen hinnan osan, josta on kerrottu varausprosessissa näkyvimmin. Kuluttaja-asiamies totesi, että ajankohtaan perustuvat korotukset ovat hinnan osatekijöitä, jotka kuluttajan on maksettava saadakseen valitsemansa palvelun. Jos esimerkiksi varaus tehdään viikonlopulle ja viikonloppuisin peritään korotettua hintaa, ei hintatietoa saa jättää kuluttajan päässälaskun varaan, vaan kuluttajan on saatava varausnäkymässä tietoonsa korkeampaan hintaan perustuva lopullinen hinta. Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Mehiläisen verkkoajanvarauksessa ilmoitettuihin hintatietoihin, joissa ei huomioitu esimerkiksi viikonloppuja ja pyhäpäiviä koskevia hinnan korotuksia.

Mehiläinen Oy:n verkkoajanvarauksessa ei kerrottu palvelun hintaa tai sen määräytymisen perusteita ennen varauksen tekemistä kuluttajansuojalain edellyttämällä tavalla. Verkkoajanvarauksessa ei myöskään kerrottu riittävän selkeästi, mitä palvelun hintaan ei sisältynyt, vaikka kuluttaja saattaisi olettaa toisin (esimerkiksi lääkärinlausunnoista veloittaminen vastaanottokäynnistä erillisenä palveluna). Lisäksi kuluttaja-asiamies edellytti, että yritys selkeyttää verkkosivuillaan annettuja tietoja koskien sitä, mikä vaikutus kuluttajan asemaan on sillä, onko palvelun tarjoava asiantuntija työsuhteessa Mehiläiseen vai itsenäinen ammatinharjoittaja. Päätöksentekoon vaikuttavien tietojen antamisajankohta verkkosivuilla Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Pykälässä mainittu ”muu kulutushyödykkeeseen liittyvä päätös” on laaja käsite. Säännöksellä on implementoitu harhaanjohtavia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY 7 artiklan 1–3 kohdat. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaan kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt. ”Kaupallisen ratkaisun” on määritelty direktiivin 2 artiklan k alakohdassa tarkoittavan ratkaisua, jonka kuluttaja tekee siitä, aikooko hän ostaa sekä miten ja millä ehdoilla hän ostaa, maksaa kokonaisuudessaan tai osittain, pitää tuotteen tai luopua siitä tai käyttää sopimuksesta johtuvaa tuotteeseen kohdistuvaa oikeutta, tai siitä, päättääkö kuluttaja toimia tai pidättyä toimimasta. Euroopan Unionin tuomioistuin on ottanut käsitteeseen ja sen laajuuteen kantaa mm.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) 4.6.2018 antaman ratkaisun mukaan Riihimäen kaupunki ei noudattanut hankintalakia, kun se jätti julkaisematta lain edellyttämän hankintailmoituksen Peltosaaren alueen kotihoitopalvelujen hankinnasta Mehiläinen Oy:ltä.