Indoor Group Oyj

Indoor Group Oyj välitti kuluttajille OP-Yrityspankki Oyj:n korttiluottoa mainostamalla Askon kuvastossa mahdollisuutta rahoittaa tuotteiden ostos tasaerissä takaisinmaksettavalla K-Plussa MasterCard -korttiluotolla. Kuvaston jokaisen sivun alareunassa oli edustava esimerkki yleisestä nostotavasta. K-Plussa MasterCard korttiin liittyi kuitenkin myös erityisehtoja, joita sovellettiin tiettyihin kampanjaostoihin. Tuotteen kohdalla mainostettiin näiden erityisehtojen mukaista tasaerämaksutapaa antamatta kuitenkaan samalla selkeitä tietoja markkinoidusta nostotavasta ja siitä aiheutuvista kustannuksista. Kuluttajansuojalain 7 luvun säännökset koskevat sekä luotonantajaa että luotonvälittäjää, jotka kumpikin ovat vastuussa mainonnan lainmukaisuudesta. Kuluttaja-asiamies edellytti, että yritykset eivät kuluttajaluoton mainonnassa esitä luoton ehtoja koskevaa tietoa ellei mainonnassa samalla selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti esitetä myös muita KSL 7:8:n edellyttämiä tietoja, eivätkä markkinoi kyseistä nostotapaa antamatta kuluttajalle riittäviä ja selkeitä tietoja markkinoidusta nostotavasta ja siitä kuluttajalle aiheutuvista kustannuksista ja niiden suuruudesta. Indoor Group Oy ja OP-Yrityspankki Oyj sitoutuivat kuluttaja-asiamiehen edellyttämiin vaatimuksiin. , oikeusministeriön asetus kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta Luotonantajan ja luotonvälittäjän vastuu mainonnasta Kuluttajansuojalain 7 luvun säännökset koskevat sekä luotonantajaa että luotonvälittäjää. Kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 6 kohdan mukaan luotonvälittäjällä tarkoitetaan muuta elinkeinonharjoittajaa kuin luotonantajaa, joka esittelee tai tarjoaa kuluttajille luottosopimuksia taikka muutoin avustaa kuluttajia luottosopimuksen tekemisessä tai tekee luotonantajan puolesta luottosopimuksia kuluttajan kanssa. Pykälän esitöiden (HE 24/2010 vp) mukaan ”Luotonvälittäjän määritelmä on laaja kattaen myös sivutoimiset luotonvälittäjät, kuten rahoitusyhtiön lukuun toimivat huonekalu- ja autokauppiaat. Luotonvälittäjinä ei pidettäisi asianajajia ja muita tahoja, jotka avustavat luottosopimuksen tekemisessä ainoastaan antamansa oikeudellisen neuvonnan puitteissa.” Näin ollen Indoor Group Oy:n toiminta huonekalukauppiaana täyttää kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n määritelmän luotonvälittäjästä ja kuluttajaluottojen mainontaa koskeva tietojenantovelvollisuus velvoittaa myös Indoor Group Oy:tä. Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä säädetään kuluttajaluoton mainonnassa annettavista tiedoista.

Kuluttaja-asiamies kielsi Indoor Group Oy:tä vastaisessa kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa: käyttämästä kalusteiden markkinoinnissa alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja tai ilmaisuja, jotka mainoksessa esitettyinä aikaansaavat vaikutelman alennusmyyntimarkkinoinnista siten, että ilmoitusaika ylittää kolmen kuukauden ajan kalenterivuosittain, esittämästä kalusteiden markkinoinnissa väitettä, että tarjoustuote on tarjolla tietyllä hinnalla vain lyhyen rajoitetun ajan, jos samaa tuotetta myydään samaan hintaan välittömästi tarjouksen voimassaoloajan jälkeenkin markkinoimasta tuotteita yhdenjaksoisesti alennushinnalla yli kahden kuukauden ajan, ilmoittamasta kalusteiden markkinoinnissa tuotteiden hintaa alennetuksi prosenttialennuksena, vertailuhintaa tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, jos alennuksen laskemisen lähtökohtana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti samassa toimipaikassa välittömästi aikaisemmin peritty. Kieltoa on noudatettava sadan tuhannen (100.000) euron sakon uhalla. Kielto perustuu kuluttajansuojalain 2 luvun 1, 6, 11 ja 16 §:iin ja 17 §:n 2 momenttiin sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain 10 §:ään. Indoor Group Oy on Askon ja Sotkan markkinoinnissa vuosina 2014 ja 2015 käyttänyt alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja siten, että ilmoitusaika ylittää kolmen kuukauden ajan kalenterivuosittain. Indoor Group Oy on myös markkinoinut tuotteita yhtäjaksoisesti alennushinnalla yli kahden kuukauden ajan sekä ilmoittanut kalusteiden markkinoinnissa tuotteiden hintaa alennetuksi prosenttialennuksena, vertailuhintaa tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja käyttäen, kun alennuksen laskemisen lähtökohtana on käytetty tuotteen ohjevähittäishintaa tai muuta sellaista hintaa, jota ei ole kuluttajilta tosiasiallisesti samassa toimipaikassa välittömästi aikaisemmin peritty sekä esittänyt kalusteiden markkinoinnissa väitteen, että tarjoustuote on tarjolla tietyllä hinnalla vain lyhyen rajoitetun ajan, kun samaa tuotetta myydään samaan hintaan välittömästi tarjouksen voimassaoloajan jälkeenkin.